Oli aika, jolloin en osannut kuvitellakaan muuta kuin koko perheen olevan aina samaan aikaan ruokapöydän äärellä. Osan lapsista nyt jo ollessa teini-iässä (ja aviomiehen matkustaessa aika pajon) olen joutunut myöntämään, toteamaan ja hyväksymään sen tosiasian, että aina (eli siis useimmiten) ei ollakaan kaikki syömässä samaan aikaan samaa ruokaa.
Sunnuntain lunnerin onnistun ajoittamaan useimmiten niin, että olemme kaikki kotona, osa on tullut harrastuksista ja menoista ja osa on vasta lähdössä. Niin tänäänkin, kaikki puuhiensa välissä sunnuntain lunnerilla, perhelunnerilla. Äidin onni.
Valmistin kaikkien meidän herkullisena pitämää, intialaista; broileria garam masala, kukkakaalicurrya, pinaattia, raitaa ja riisin korvikkeena spelttiä. Lisäksi lehtipersiljaa tuoreena reilusti kaiken päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti